Kyllä se vaan niin on että syksy on muuttumassa talveksi. Luntakin on jo siellä täällä, mutta saisihan sitä enemmänkin olla. Läheinen pelto on ollut mukavasti lumen peitossa ja ollaan käyty muutamaan otteeseen Justuksen kanssa siellä lenkillä. Näin päiväsaikaan siellä ei ole muita kulkijoita, joten Justusta on voinut pitää pellolla vapaana. En ole kuitenkaan uskaltanut sitä siellä kauheasti riekuttaa, kun viime vuonna Justus satutti siellä jalkansa. Sen mitä se itse juoksee siellä niin juoskoot, täytyy vaan toivoa että ei tule eteen mitään yllättäviä kuoppia tms. joissa jalka voi muljahtaa.

Vähän ollaan viime aikoina treenattukin, tuolla pellolla otin luoksetulon pysäytyksiä takapalkalla, hyvin toimi. Eilen käytiin Petikossa tekemässä vähän enemmänkin juttuja. Seuraamisesta löytyi monenlaista versiota, mutta kai siinä oli jotain onnistunuttakin pätkää seassa. Jäävät liikkeet menivät tosi hyvin, ei mitään ongelmia. Nouto sujui ok, kapulan pureskelua esiintyy edelleen, mutta treenataan tuontia erikseen. Kaukokäskyt olivat tosi jees. Petikossa on toko-hyppyestekin, joten Justus pääsi sitäkin loikkimaan muutaman kerran. Menee taas vinoon oikealle esteen taakse, mutta hyppäsi sieltäkin takaisin. Täytyy kyllä varmistella sitä paluuta ja yrittää saada se kääntymään esteen kohdalla. Ihan hyvät treenit oli ja Justus tykkäsi kun sai repiä patukkaa

Justuksella oli joku aika sitten joku outo "maahanmeno, mitä se on, en ole ikinä kuullutkaan" -vaihe enkä mä saanut sitä millään maahan. Se esitti ihan täydellisiä liikkeestä seisomisia ja liikkeestä istumisia, mutta ei mennyt maahan kuin avustettuna. Maahanmeno on sentään ollut Justuksen parhaita liikkeitä, mutta näköjään ne hyvätkin liikkeet "katoavat" jos niitä ei treenaa ollenkaan. Mistään kipuilusta ei ollut kyse, tuntui vaan siltä että se ei kertakaikkiaan "muistanut" mistä oli kyse. Maahanmenoa tuossa sitten hinkattiin jonkun aikaa ja jätettiin asia hautumaan ja nyt liike on samalla mallilla kuin ennenkin.

Saapa nähdä jatkuuko meidän kisaura vielä, kyllähän se TK2 olisi haaveena. Sisäkisoihin mä en Justusta ilmoita, joten nähtäväksi jää millaisessa kunnossa Justus on keväällä kun ulkokisakausi alkaa. Tällä hetkellä sillä ainakin riittää intoa ja virtaa ja tekemisenhalua löytyy, mikäs sen mukavampaa

Käytiin tänään Mevetissä näyttämässä Justuksen varpaiden väliin ilmestynyttä pattia. Justus on jonkun aikaa nuoleskellut kovasti oikean etutassun varpaitaan ja yleensä se on aina merkki siitä että nuoleskellusta kohdasta löytyy jotain vikaa. Olin kyllä tarkastellut sen varpaita ja lähinnä kynsiä useampaankin kertaan nuoleskelun vuoksi, mutta vasta perjantai-iltana huomasin että siellä on joku patti. Justus ei mitenkään aristanut pattia, mutta silloin perjantaina siitä vuosi vähän verta. Viikonlopun yli mentiin niin että suihkutin patin aina ulkoilun jälkeen ja suihkutin päälle desinfioivaa ainetta. Justus joutui myös pitämään kauluria päässään, mutta onneksi se ei haittaa Justusta tippaakaan. Sängyssä oli kyllä "hieman" ahdasta kun Justus tuli viereen nukkumaan kauluri päässään -varsinkin kun se tavoistaan poiketen tuli sänkyyn niin päin että sen pää oli samaan suuntaan kuin mullakin.

Lääkärissä Justus käyttäytyi taas niin hienosti, että ei voisi paljon hienommin käyttäytyä! Lääkäri tutki pattia hetken ja otti siitä sitten pienen näytteen, joka osoitti että patissa ei pitäisi olla mitään kasvaimeen viittaavaa, mutta patti on tulehtunut ja voi olla että sen on aiheuttanut joku pieni tikku tms. Justus sai vahvan antibioottikuurin ja antibioottisalvaa patin päälle siveltäväksi. Nuoleminen pitää myös estää eli kaulurille on käyttöä vielä pitkään. Jos lääkkeet eivät auta, mennään näyttämään jalkaa uudelleen ja sitten patti avataan. Toivotaan että sitä ei tarvitsisi tehdä, mä en millään haluaisi että Justusta joudutaan taas rauhoittamaan.

Kysyin samalla myös muita mieltä askarruttaneita asioita ja sainkin kaikkiin kysymyksiini vastaukset. Ihanaa kun lääkäri kuunteli mitä mulla oli sanottavana ja kysyttävänä ja hän antoi asioihin kunnon selitykset. Kokemusteni mukaan tämä on jostain syystä aika harvinaista, joskus on vaan sanottu että "ei siinä varmaan mitään ihmeellistä ole" eikä ole edes vilkaistu koiraa... grrrh! Justus on parin viime viikon aikana puklannut aamuruokansa pihalle ja syönyt ne sitten uudestaan (yääääk), lisäksi sillä mielestäni vähän henki haisee ja se maiskuttelee paljon. Lääkärin mielestä nämä ovat todennäköisesti yhteydessä toisiinsa, molempia vaivoja yritetään hoitaa Antepsin-kuurilla. Hampaat vaikuttivat olevan ihan ok, Justuksellahan todettiin reikä parissakin hampaassa ja pelkäsin että ne ovat nyt alkaneet vaivata, mutta näin ei onneksi taida olla. Lisäksi kysyin kastraation jälkeen ilmenneestä hilseilystä (kuulemma normaalia, parantunee ajan kanssa) ja kysyin mielipidettä Justuksen painosta, kun toinen eläinlääkäri vajaa 2kk sitten oli sitä mieltä että Justus on liian lihava. Tässä välissä olen kyllä vähän tarkkaillut Justuksen syömisiä ja antanut sille ajoittain vähän pienempiä ruoka-annoksia, mutta nyt siihen ei ole tarvetta. Justus on varmaan hieman laihtunut tässä välillä ja nyt lääkäri sanoikin, että ei olisi huono vaikka saisi kilon verran lisääkin painoa. Annan sille siis tästä lähtien ihan normaalisti ruokaa -ilouutinen Justukselle, jolla on nykyisin aina NÄLKÄ

Muuten meille ei taaskaan kuulu mitään sen ihmeempää. Metsässä ollaan käyty rämpimässä kaksistaan ja kavereiden kanssa, hanskoja on piiloteltu nurmikoille lehtien alle ja etsitty sieltä. Jotain pientä toko-treeniäkin ollaan tehty ja Justuksella riittää intoa tekemiseen. Lauantaina olin katsomassa hoffien luonnetestejä Tuusulassa, ei mitään erityistä sieltä. Jonkin verran koiran kanssa harrastavana pisti silmään, että harva koira leikki tuomarin kanssa. Taisteluhalua olisin siis kaivannut enemmän, vaikka ehkä tuollainen leikkiminen on joillekin kotikoirille ihan outoa puuhaa.

Luen parhaillaan Piritta "Pipa" Pärssisen kirjaa Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet. On tosi mielenkiintoinen kirja ja antaa paljon ajattelemista, joten suosittelen kirjaa muillekin! Mukavaa marraskuuta kaikille

Mä olen ollut nyt kotona kuun vaihteesta saakka ja päivät kuluvat nopeasti. Päivärytmi on siirtynyt iltapainotteiseksi, valvon myöhään ja nukun pitkään. Toisinaan on kyllä ollut pakko herätä aamulla kuuden aikoihin ulkoiluttamaan Justusta, sillä se nukkuu iltaisin usein niin sikeästi, että en ole raaskinyt herättää sitä yöpissalle puolen yön jälkeen.

Päivisin ollaan sitten käyty lenkkeilemässä, ensin aamulla (no okei, yhdentoista maissa..) kaksin ja illansuussa sitten monesti jonkun kaverin kanssa. Ollaan käyty Petikossa, ollaan käyty metsässä, ollaan käyty katselemassa uusia reittejä kotimaisemissa. Pari kertaa olen tehnyt sille pientä esineruutua ja Justus on käynyt etsimässä mun hanskoja pusikoista. Yhtenä päivänä tein sille pienen jäljenkin nurmikolle ja Justus selvitti sen oikein mainiosti, nenäkin osoitti oikeaan suuntaan eikä taivaalle. Kivaa on ollut. Justuksen ehdoilla mennään, niinä päivinä kun se on ollut vähemmän innokas ollaan otettu rauhallisemmin ja niinä päivinä kun virtaa riittää ollaan sit rymytty pitkin pusikoita. Onneksi jälkimmäisiä päiviä on ollut enemmän!

Pari viikkoa sitten Justus liikkui pari päivää jotenkin epäpuhtaasti, katsoin että ontuuko se mutta en sitten osannut edes päättää ontuisiko se vasenta vai oikeaa etujalkaa. Luulen että se ei varsinaisesti ontunutkaan, mutta ei kuitenkaan liikkunut ihan normaalisti. Omituinen liikkuminen loppui kuitenkin ihan yht'äkkiä kuin oli alkanutkin, joten epäselväksi jäi mistä oli kyse. Kävin tuon jälkeen ostamassa Justukselle Cartivetia, katsotaan onko sillä mitään vaikutusta Justuksen liikkumiseen. Kyllä vaan munkin on myönnettävä, että Justus ei ole enää ihan nuori, vaikka se monesti ihan kakaramaisesti käyttäytyykin

Lauantaina kävimme Niinan kanssa kiertämässä autokauppoja ja se olikin varsin hupaisaa puuhaa! Tärkeintä oli löytää auto jossa olisi tarpeeksi iso tavaratila kahdelle hoffille. Älkää riemastuko, mulle ei ole tulossa toista hoffia eikä sen puoleen uutta autoakaan, Bastille ja Femmalle sitä tilaa etsittiin. Monessa ulkoapäin ison oloisessa autossa oli yllättävän pieni tavaratila, mutta kyllähän sieltä muutama malli löytyi joka mekin hoffiautoksi kelpuutettiin.

Autojen tutkiskelun jälkeen hain Justuksen mukaan ja ajettiin Keimolaan lenkkeilemään. Ensin kierrettiin 2km lenkki Justuksen ja Femman kanssa koirat vapaana, sitten vaihdettiin lenkkikaveria ja tehtiin Justuksen ja Bastin kanssa 5km lenkki koirat kiinni. Femma koitti kovasti saada Justusta leikkimään ja muutaman kerran ne siinä vähän yhdessä kirmailivatkin, mutta enimmäkseen Justus vaan ärähteli Femmaa pysymään kauempana. Pitempi lenkki etenikin sitten melko mutaisissa merkeissä ja muuttui extreme-lenkiksi kaupunkilaisille kun keskellä lenkkipolkua seistä möllötti peura! ONNEKSI koirat olivat hihnassa, muuten olisi koirat menneet elukoiden perässä metsään, sen verran kova yritys perään oli nytkin molemmilla koirilla. En tiedä oliko niitä peuroja siinä isompikin lauma, me nähtiin niitä nyt kaksi. Tiedossa oli että tuolla on sekä peuroja että hirviä ja monesti Justus on ottanut metsästä hajua eli niitä on varmaan ollut lähellä, mutta nyt oli eka kerta kun metsäneläimiä näkyi poluilla. Oikein mukava lauantaipäivä, kiitokset Niinalle seurasta ja ohjelmasta!

Niin se vaan on syksy tullut. Välillä on saatu nauttia kauniista aurinkoisista syyspäivistä, välillä sitten on satanut ja tuullut oikein kunnon syysmyrskyn lailla. Molemmissa säissä on omat hyvät puolensa ja syksy taitaakin olla mun lempivuodenaika.

Säiden kylmentyessä sisälämpötilakin viilenee ja meillä on ollut aika kylmät lattiat moneen otteeseen. Mun pitäis ostaa uudet matot niin  olohuoneeseen kuin eteiseenkin, sillä olen heittänyt vanhat matot pois molemmista huoneista. Justuskin on selkeästi hakenut lämpimämpää nukkumapaikkaa ja nukkuu paljon omalla paikallaan, jossa sillä on koiranpeti. Yöllä se on muutaman kerran kiivennyt sänkyyn nukkumaan ja viihtynyt siellä yllättävän kauan. Sohvakin kelpaa nyt, vaikka kesällä sitä ei sinne saanut edes pyytämällä. On se vaan suloinen nukkuessaan sohvalla...

Nyt ollaan päästy jo metsälenkeillekin ja Justus on ollut oikein reipas. Viikonloppuna teimme metsälenkin jälkeen vähän esineruutuharjoituksia, ruutu ei ollut kovin iso kun Justus ei varsinaisesti esine-etsintää vielä osaa. Kadonneena esineenä oli kahdesti mun hanska ja kerran tunnarikapula ja hyvin Justus kävi esineet ruudusta hakemassa! Esineiden tuomiset ja luovutukset oli ihan mielettömän hienoja, Justus toi esineet laukalla mun luo ja tuli esine suussaan istumaan mun eteen. Hienoa! Olen myös tosi tyytyväinen siihen että Justus jaksaa tehdä töitä myös lenkin jälkeen, sitä ei siis tarvitse "viritellä" kotona kolmea päivää että saa virettä treeneihin.

Tänään otin lenkin jälkeen parkkipaikalla vähän noutoharjoituksia. Noudot sujuivat ihan hyvin, mutta otin vaihtelun vuoksi vähän kilpajuoksua kapulalle ja palautuksessa lähdin karkuun jolloin vauhtia tuli vielä vähän lisää. Justus tykkää kovasti noutoliikkeestä, mutta sillä on paha tapa pureskella kapulaa. Sitä en ole saanut siltä täysin karsittua, pitää vaan yrittää treenata asiaa enemmän. Metallikapulallakin ollaan otettu noutoa ja se ei tuota Justukselle ongelmia muuten kuin että luovuttaa metallikapulan kauempaa kuin puisen kapulan.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Hoffien pk-mestikset kisattiin viikko sitten lauantaina Espoossa. Tai siis tottikset suoritettiin Espoossa, maasto-osuudet jopa 70 kilometrin päässä "pääkallopaikalta"! Olin tosiaan lupautunut henkilöryhmään pyörimään, ei ollut mitenkään rankka tai vaativa homma ja kivasti pääsi sitten näkemään tottelevaisuussuorituksia. Paikalla oli paljon tuttuja niin kisaamassa kuin katsomassakin ja sää suosi tapahtumaa. Hoffien pk-mestariksi kruunattiin tänä vuonna jälkimestarit Helena ja Rudi, jotka ihastuttivat yleisöä mielettömän upealla tottiksella, josta irtosi huimat 97 pistettä!!! Ja aivan ansaitusti tuli nuo pisteet. Voittajaluokan jäljeltä tuli yhteensä kolme 1-tulosta, hyvä hoffit! Duron saavuttama JK2-koulari tiesi koiralle myös Suomen Muotovalio -titteliä, joten juhlan aihetta oli siinäkin. Muutenkin tuloksia saatiin joka lajista, joten lajimestarit löytyivät niin jäljeltä, hausta, viestiltä kuin etsintäkokeestakin. Kovin usein en ole käynyt pk-kisojen tottiksia katsomassa, joten kiva oli nähdä miten homma sujuu ja mitä tuloksiin vaaditaan.

Justuksen kanssa käytiin kynsioperaatiossa toissa viikolla. Päästiin tällä kertaa vähän helpommalla, sillä eläinlääkäri poisti kynnestä vaan sen irtonaisen osan. Paraneminen onkin ollut tosi nopeaa eikä tassusidettä tai kauluria tarvinnut pitää kuin muutama päivä. Justus oli vähän lihonut, minkä olen itsekin huomannut, joten nyt täytyy vähän rajoittaa sen syömistä. Tässä kastraation vaikutus näkyy kaikkein selvimmin, Justushan on aina ollut hoikka poika ja se on pitänyt itse paastopäiviä säännöllisin väliajoin, mutta nyt sillä on jatkuva nälkä. Mitään ruokaa ei voi jättää vartioimatta tai se on mennyttä ;-) Röyhkeäkin Justus on, paitsi että se varastaa pöydiltä mutta nykyään se tunkee päänsä kauppakassiinkin... yhtenä päivänä kauppakassista pilkotti kääreetön patongin pää ja johan se ehti siihen iskeä hampaansa ennen kuin ehdin väliin

Nyt ollaan päästy aika kivasti lenkkeilemäänkin, tosin metsäremuamiset olen vielä jättänyt väliin että kynsi saa parantua kunnolla. Petikon lenkkiä on kierretty useampana päivänä ja Pitkäkoskellakin kävimme yhtenä iltana. Meillä on ollut usein lenkkiseurana Portugalinvesikoirat Vappu ja Tirppa omistajansa Tuijan kanssa.

Justus tykkää tytöistä kovasti, Vappu on Justuksen ykköstyttöjä ja Tirppakin menettelee silloin kun se malttaa olla rauhassa Tirpan ollessa nuorempi Justus ei tykännyt siitä yhtään kun se oli niin villi, Justuksen mielestähän purevat, hyppivät ja riekkuvat pennut ovat ällöjä! Mun auton takapenkillä koirat matkustavat kyllä sulassa sovussa, joten sen suhteen ei ole ongelmia.

Treenattu ollaan lähinnä vaan kotosalla peilin edessä sitä kontaktia. Pari kertaa olen lenkillä ottanut pätkän seuraamista kun Justus on ollut sopivassa riekkumisvireessä ja seuraaminen on silloin ollut yllättävän kivan näköistä. Nyt kun mulla loppuu kuun vaihteessa työt niin sitten on aikaa olla ja tehdä Justuksen kanssa, kun se tuntuu tekemistä kaipaavan ja siitä tykkäävän. Metsäänkin pääsee sitten päiväsaikaan, jolloin metsissä ei toivottavasti liiku niin paljon väkeä kuin iltaisin ja viikonloppuisin.