Justuksen lempipuuhaa on kuljetella mun vaatteita suussaan ympäri kämppää. Ei ole kerta eikä kaksi kun pusero tai housut tai sukat löytyvät mitä ihmeellisimmistä paikoista kuten naulakon alta tai sohvan takaa. Yleensä en sitten aamukiireessä sen kummemmin ehdi katsoa miltä vaate sen jäljiltä näyttää ja huomaan vasta töissä puserossa olevat kauheat kuolaläikät tai palasen kuivunutta naudanmahaa...Välillä se hakee mun vaatteen, käy sitten makoilemaan vaate pään alla ja kun se sitten haluaa vaihtaa paikkaa, se ottaa vaatteen mukaan. Hauskaa on että mä kuulen sen askelista milloin se on käynyt hakemassa itselleen jonkun vaatteen :) Pian Justus sitten ilmestyy näkyviin vaate suussaan, huulet ja posket pullottaen ja häntä heiluen.

Olemme kuluneen viikon aikana tehneet hieman toko-juttuja melkein joka lenkillä. Ohjelmassa on ollut seuraamista, luoksetuloa ja jääviä liikkeitä (maahanmeno ja seisominen). Seuraamisessa ollaan otettu käännöksiä ja perusasentoja, Justus tekee hommia tosi innokkaasti ja kontakti on hyvä, mutta seuraaminen saisi olla tiiviimpää. Luoksetuloa ollaan otettu ilman pysäytyksiä ja vauhtia riittää! Yhdellä lenkillä otin luoksetulon tosi pitkältä matkalta ja melkein alkoi hirvittää kun Justus lähestyi, tuli se sen verran lujaa :) Onneksi koirasta löytyy myös jarrut!! Treenin alla on tällä hetkellä luoksetulon loppuasento, se tuppaa jäämään pitemmällä matkalla vinoksi. Uskoisin virheen korjaantuvan palkkaustapaa muuttamalla. Olen myös miettinyt pitäisikö Justus ottaa luoksetulosta suoraan sivulle, mutta katsotaan nyt. Jäävissä liikkeissä ei oikeastaan ole ongelmia, niitä on tehty lähinnä muistin virkistykseksi.

Torstaina treenattiin vähän enemmän Pöyryn puiston nurmikentällä, siellä otin edellä mainittujen liikkeiden lisäksi luoksetulon pysäytystä. Justus pysähtyi suullisella käskyllä yllättävänkin hyvin, tuota pitäisi nyt treenata ja vahvistaa paljon, koska kisoissa pysäytykset on menneet pitkäksi. Luoksetuloliikkeen kerroin on kuitenkin kolme, joten siinä menee turhaan paljon pisteitä jos liike jää viitosen arvoiseksi -ja nollalla on turha haaveilla ykköstuloksesta. Käsimerkkiäkin on kokeiltu ja lumipalloja tai käpyjä heitellessä Justus pysähtyy niin nopeasti että se uhmaa siinä jo fysiikan lakeja, mutta olen kuitenkin kokenut suullisen käskyn varmemmaksi pysäytystavaksi. Yhdessä möllitokossa Justus ei nostanut nenäänsä maasta koko liikkeen aikana, joten käsimerkki oli siinä tilanteessa yhtä tyhjän kanssa. Kunnon karjaisu olisi ehkä saanut nenän nousemaan maasta hetkeksi -tai sitten ei :)

Tämän viikonlopun ohjelmassa on ulkoilua ja nukkumista, katsotaan saako niistä aikaiseksi blogipäivitystä...