Lauantaina suunnattiin heti aamusta Somerolle koiranäyttelyyn. Vaikka aamulla oli lämmintä vain muutama aste, päiväksi oli luvattu aurinkoa ja jopa yli +20 astetta. Valmistauduinkin kotona näyttelypäivään lättäämällä aurinkovoidetta kasvoille ja käsivarsiin Lähtö (yllättäen) vähän venähti vaikka olin muka varannut ihan tarpeeksi aikaa lähtötouhuihin. Ei se mitään, hiljaisilla teillä kaasu pohjaan ja oltiin ajoissa näyttelypaikalla. Ahtaaseen parkkiin pääsyä odotellessa rupesi kyllä hirvittämään että kai me ehdimme kehään, mutta no hätä, hyvin ehdittiin. Näyttelyssä oli mukana 20 hoffia ja Justus ainoa veteraani. Näyttelypaikka oli todella ahdas ja kehät postimerkin kokoisia, mutta saimme odotella omaa vuoroamme metsän siimeksessä varjossa. Justusta en päässyt juoksuttamaan yhtään ennen kehään menoa, mutta oli se onneksi matkan jälkeen sen verran liikkunut että matkajäykkyys ei tuntunut.

Ja sitten kehään. Tuomarina oli Kirsi Laamanen, josta tykkäsin kovasti. Justuksen hampaat tarkistettiin, sitten juostiin kehän ympäri, kopeloitiin, juostiin taas ja sitten seistiin. Justus käyttäytyi oikein kauniisti, mitä nyt nenän piti juostessa painua maahan muutamaan otteeseen koska siellä oli tärkeitä hajuja Tuomari piti lauantaina Justusta Erittäin Hyvän arvoisena ja koska kilpakumppaneita ei veteraaniluokassa ollut, tuloksena oli EH1 ja kaksi punaista nauhaa. Tähän tulokseen olin oikein tyytyväinen, ehkä Justus joltain ulkomaalaiselta "ERI-automaatilta" sen ERIn voi saada, mutta eihän tuo mikään muotovalio ole. Tässä vielä Justuksen arvostelu:

Hyvän kokoinen merkkivärinen 8-vuotias uros jolla sopiva rungon pituus. Hyvä raajaluusto ja karvapeite. Jyrkkä lantio. Liikkuu takaraajat rungon alla lyhyin taka-askelin. Etuliikkeissä hyvä ulottuvuus. Vahva ilmeikäs pää. Avoin rauhallinen käytös.

Ei hassumpi arvostelu

Pääsimme kotimatkalle ennen puolta päivää ja säästyimme pahimmalta helteeltä, vaikkakin Justus oli sitä mieltä että autossa on KUUMA eikä siellä ole kivaa. Oli paljon kivempaa syödä possunkorvaa puoliksi auton alla varjossa. Onneksi siinä kohtaa ei ollut käärmeitä, parikymmentä metriä kauempana sellainen nimittäin luikerteli tien yli...

Tokoa ollaan nyt treenattu jonkun verran aamuisin. Noutoa ja kaukokäskyjä sekä ihan seuraamista ja jääviä liikkeitä. Noutaminen on edelleen Justuksen mielestä niin kivaa että se ei oikein malta odottaa nouto-käskyä, mutta eiköhän se siitä kun treenataan lisää, häviää sellainen "uutuudenviehätys" siitä jutusta. Enemmän päänvaivaa mulle on aiheuttanut se, että Justus ei ole noussut istumaan kaukokäskyissä. Ongelmia on ollut pitemmällä matkalla, lyhyemmillä etäisyyksillä nousee ihan ok. Olen yrittänyt mittailla etäisyyttäni koiraan ja tullut siihen tulokseen että mun treenietäisyys on lähempänä kymmentä metriä, kun kisoissa liike suoritetaan 5 metrin päästä. Täytyy nyt kokeilla noita eri etäisyyksiä että missä pelittää ja mikä etäisyys on liikaa. Liikkeen Justus kuitenkin osaa. Luoksetulon pysäytyksiä pitäis nyt ruveta miettimään, mä oon varmaan itse sössinyt sen liikkeen kun olen arponut pysäytystavan kanssa. No, ehtiihän sitä(kin) kokeilla... Löysin myös tuosta ihan naapurista sellaisen mukavasti peilaavan ikkunan, siinä on hyvä ottaa jääviä liikkeitä kun voi pitää katseen tiukasti eteenpäin mutta näkee silti koko ajan mitä koira tekee. Onneksi ikkunan takana on tyhjä toimitila, muuten voisi porukalla olla ihmettelemistä että miksi tuo koko ajan kävelee kohti heidän ikkunaansa...