Justuksen kastraatiosta on nyt kulunut reilu viikko ja mä olen aivan ihmeissäni siitä miten hyvin kaikki on mennyt. Jo leikkauspäivän iltana Justus oli sen verran tolkuissaan että kävimme ulkona pissalla ja annoin sille vähän ruokaa, joka katosi kupista parempiin suihin hyvin nopeasti. Seuraavana aamuna Justus oli oikein reipas ja aamupissatuksella ei olisi uskonut että sitä on leikelty edellisenä päivänä. Puolilta päivin sille tuli hetkellinen pahoinvointi, se oksensi pari kertaa ja oli hetken aikaa hyvin vaisun oloinen, mutta tämäkin meni nopeasti ohi ja iltapäivällä Justus oli taas ihan normaalin oloinen.

Viime viikolla ollut helle huolestutti mua hieman, kun hellesäällä haava saattaa tulehtua helpommin, mutta ongelmia ei ole ollut, vaan haava on parantunut tosi siististi. Tai siis haavat, toiset tikithän sillä on korvan alla niiden pattien poiston jäljiltä. Olen lenkkien jälkeen suihkuttanut kastraatiohaavaa ja kun Justuksella on oikeastaan koko ajan kauluri päässä niin se ei ole päässyt juuri lainkaan nuolemaan haavaa. Kaulurista ei ole ollut Justukselle vaivaa, se ei yritä päästä siitä eroon eikä välitä vaikka törmäileekin sen kanssa ovenpieliin.

Nyt Justuksella on ollut vähän vatsavaivoja parin päivän ajan. Se oli viikonloppuna mun vanhempien luona hoidossa kun olin itse Huittisissa tyttöjen viikonloppua viettämässä eikä ruoka ollut oikein maistunut koko viikonloppuna. Eilen se oli myös oksentanut aamusta. Illalla se söi kotona pitkästä aikaa nappuloita ja hyvin maistui, mutta aamuruokaa se ei tänään mennyt syömään kun olin kotona, saapa nähdä onko kuppi tyhjä vai koskematon kun palaan kotiin. Annoin sille vatsalääkettä sekä illalla että aamulla, toivottavasti niistä on apua ja vatsa tulee kuntoon.

Kaikkiaan tuntuu siltä että vähitellen se "vanha" Justus alkaa taas tulla esiin, tänä aamuna me kiskoimme kotona kilpaa patukkaa ja ulkona se alkaa hamuilla hihnaa niin kuin ennenkin. Kun kaikki alkaa olla kunnossa niin pitää ruveta kohottaamaan kuntoa, me emme ole tehneet kunnon pitää lenkkiä moneen viikkoon ja sen kyllä huomaa. Yleensä jos Justus on joutunut olemaan vähemmällä liikunnalla näin pitkään sille on kertynyt riehumisenergiaa yllin kyllin, mutta nyt tuntuis että näin ei ole. Ilmeisesti se on tosiaan ollut kipeä ja pienennetty lenkitys on ollut ihan paikallaan.

Huomenna menemme eläinlääkäriin poistattamaan tikit korvan alta ja sitten voimme ruveta odottelemaan lomaa, joka alkaa tämän viikon jälkeen. Tässä on nyt ollut niin paljon kaikkea, että en ole ehtinyt vielä paljon lomaa ajatellakaan ja tuntuu ihan hassulta, että siihen on enää neljä aamua! Ihanaa