Juu-u, äkkiä kului kahden viikon loma. Viime viikon olin jo töissä ja nyt olisi viisi aamua jäljellä seuraavaan lomaan, jota tosin on vaan viikko.

Justukselle mun loman loppuminen taisi olla helpotus, se sai nukkua päivät rauhassa ja olikin jo parin päivän jälkeen mun mielestä selkeästi aikaisempaa pirteämpi. Sää on kyllä ollut nytkin koko ajan lämmin ja useimmiten hiostava ja painostava, joten ihan reippaimmillaan Justus ei vieläkään ole. Ollaan kuitenkin päästy jo lenkkeilemään vähän enemmänkin, metsän puolella Justuksesta löytyy jo vauhtia lähes entiseen malliin!

Maanantaina käytiin Annin ja Veera-koiran kanssa Pitkäkoskella kanttarelleja etsimässä. Tai no, me Justuksen kanssa lähinnä hengailtiin mukana, sillä mä en sieniä tunne enkä syö (ihan järkevää tuo viimeinen vaihtoehto kun ottaa huomioon ensimmäisen kohdanKieli ulkona). Mustikoita oli paljon, mutta eipä ollut mukana mitään kippoa mihin niitä olisi kerännyt. Joku toinen kerta sitten... Puolitoista tuntia me saatiin metsässä kulumaan, kiva reissu oli eikä edes eksytty! Mä käyn aina silloin tällöin Justuksen kanssa lenkillä tuolla Pitkäkoskella, mutta teen aina saman 6km lenkin valaistuja hiekkateitä pitkin. Nyt kuljimme pikkupolkuja pitkin metsän puolella ja siellähän oli reittejä ja metsää vaikka muille jakaa, mutta enpä tiedä miten sinne uskaltaa yksin lähteä kun ei tiedä yhtään minne ne polut vievät.

Tiistaina suuntasimme Taliin hoffien treenivuorolla, nyt oli tiedossa että sinne on tulossa muitakin. Neljän koirakon voimin aloitimme sitten paikallamakuulla, Justus jäi reunimmaiseksi koiraksi ja rintamasuunta otettiin niin, että mä pääsin suojelupiilon taakse näkösuojaan. Koirien luo palattiin kahden ja puolen minuutin kuluttua ja Justus oli paikallaan siinä mihin sen olin jättänytkin. Oli maannut rauhallisesti paikallaan koko ajan, ei siis mitään ongelmiaHymy Tämän jälkeen otin sen kanssa vähän seuraamista ja vähän noutoa sekä patukan kanssa riekkumista. Kävin myös hyppyyttämässä sitä tokoesteen yli pari kertaa, hyvin meni. Lopuksi vielä paikallamakuutreeni Monan ja Dixien avustamana, laitoin Justuksen makaamaan ja jätin sen reilun 10 metrin päähän. Vierestä Mona otti sitten Dixielle luoksetulon, sitten toisen niin että Dixie palasi Justuksen viereen ja vielä kolmannen niin että Dixie juoksi mun ja Justuksen välistä poikittain. Justus pysyi tosi hyvin paikallaan eikä ottanut Dixiestä mitään häiriötä, mahtavaaNauru 

Tänään kävimme pitkästä aikaa kiertämässä Petikon lenkin. Kyllä huomaa että kesä on mennyt laiskotellessa, ensimmäiset pari kilometriä ovat melkoisen mäkisiä ja meikäläinen puuskutti jo ensimmäisen mäen jälkeen. Hyvin jaksettiin kuitenkin molemmat lenkki loppuun asti! Lenkin jälkeen kävin vielä hyppyyttämässä Justusta tokoesteen yli. Sen verran Justus oli väsähtänyt että kisamainen hyppy ei oikein maistunut, mutta tehtiin sitten pari muunlaista hyppyharjoitusta ja se oli Justuksen mielestä ihan hauskaa. Mulla oli sille makkaraa palkaksi ja taisi nälkäkin jo vaivata kun meinasi viedä mun sormet mennessään, auts!

Tervakosken hoffiviikonloppukin on tältä vuodelta ohi. Lauantaina kisailtiin toko-mestaruudesta ja mestaruus meni viimevuotiseen tapaan Niinalle ja BastilleHymy Tänä vuonna mestaruus tuli komealla ykköstuloksella, olihan hienoa katseltavaa! Steinrollereista mukana olivat Nasse alokasluokassa ja Mankku avoimessa luokassa. Valitettavasti kummallakaan koiralla ei ollut paras päivänsä, mutta tulos tuli kuitenkin.

Sunnuntaina oli sitten näyttelyn vuoro ja olihan siellä jos jonkinlaista hovaronttia näytillä. Viiden kehän seuraaminen samaan aikaan ei ollut kovin helppoa, joten kokonaiskuvaa tuloksista ei oikein saanut. Joka tapauksessa kaikki aikuisten kehissä olleet Steinrollerit palkittiin erinomaisella ja veteraaninarttujen kehästä tuli luokkasijoituksiakin, kun Hulda oli 2. ja Ida 4. Niinan ja Bastin hieno Tervakoski-vire jatkui kun Basti voitti urosten käyttöluokan ja pääsi sitä myötä jahtaamaan viimeistä sertiä paras uros-kisaan. Ja tulihan se serti sieltä ja sitä myötä Bastista uusi Suomen muotovalio! Ihan mieletön viikonloppu, ONNEA-ONNEA-ONNEANauru Jälleen kerran sää suosi Tervakoski-viikonloppua, joten sieltä kotiuduttiin sitten selvästi ruskeampana (tai punaisempana) kuin sinne mentiin... Ensi vuonna sitten uudestaan!