Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut luvattoman pitkä aika, yritetään jatkossa kirjoitella kuulumisia vähän tiheämpään tahtiin! Yksi syy päivitysten puutteeseen on se, että meille ei ole oikein tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Ei olla käyty missään kunnon treeneissä eikä juurikaan lenkeillä missään erikoisemmissa paikoissa.

Tänään on kuitenkin juhlapäivä, sillä Justus täyttää tänään 9 vuotta! Missä välissä siitä on muka tullut näin vanha??? Vastahan se oli ihan pentu... tai ainakin kuriton kakara Mielestäni Justuksessa ei ikä juurikaan näy muuta kuin charmanttina harmaantumisena kuonossa. Tällä hetkellä sillä ei ole ongelmia terveyden kanssa (koputetaan puuta!) ja virtaa riittää ja jalka nousee yhtä reippaasti kuin nuorempanakin. Tai no jotain omituista örinää se pitää käydessään makuulle, mutta sen ei pitäisi johtua mistään kivuista. Ehkä tuo on sellainen iän tuoma piirre Justuksessa, mutta jos/kun se ei ole mikään kipujuttu niin öriskööt ihan rauhassa :) Synttäripäivää on juhlistettu pitkällä lenkillä ja Jumbone-herkkuluulla ja iltaruokana on pitkästä aikaa maksalaatikkoa. Olisin halunnut ottaa Justuksesta talvisia synttärikuvia, mutta talvikuvien ottaminen jäi toiseen päivään. Tässä kuitenkin pääkuva tältä päivältä:

Tiistaina vien Justuksen rokotettavaksi ja samalla lääkäri saa kurkata Justuksen tassuja. 30 päivän antibioottikuuri on vihdoin ohi ja tassut näyttävät mun mielestä tosi hyviltä, oireet katosivat ennen lääkekuurin puoliväliä. Loppuaikoina antibioottien syöttäminen olikin ihan oma juttunsa, sillä Justus haistoi ne pillerit oikeastaan ihan mistä tahansa. Se löysi pillerit niin kinkun, juuston, raakaruuan kuin makkaran seasta ja sylki ne päättäväisesti lattialle. Tavalla tai toisella sain kuitenkin kaikki tabletit syötettyä, mutta ihan helppoa se ei ollut! Alkuunhan mä piilotin pillerit vaan sen ruokaan, mutta sen jälkeen kun Justus rupesi löytämään pillereitä sieltä niin se rupesi nirsoilemaan ruuan kanssa. Ei kiva. Nyt on taas ruoka ruvennut maistumaan, kai se on tajunnut, että enää ruuan seassa ei ole epämiellyttäviä yllätyksiä...

Lunta on tänä talvena ihan hirvittävästi! On kyllä ihanaa kun lumi valaisee niin paljon ja kun koko ajan tulee uutta lunta niin lumipeite pysyy kauniin valkoisena. Täällä Martinlaaksossa auraus toimii todella hyvin, aamuisin lähitiet on jo aurattu puhtaaksi kun kuuden jälkeen lähden Justuksen kanssa aamulenkille. Me ollaankin tyydytty kulkemaan lähinnä noilla auratuilla teillä, koska hanget on niin syvät etten näe mitään mieltä rämpiä siellä kun lunta on pahimmillaan (tai parhaimmillaan) puolireiteen. Justuskaan ei erityisemmin välitä hangessa rämpimisestä, joten olemme molemmat tyytyväisiä hyvinhoidettuihin lenkkipolkuihin :) Silloinkin kun lunta oli vähemmän, mä en mielelläni päästänyt Justusta riekkumaan hankeen, koska sillä on varmaan joka talvi tullut kynsivaurioita ja lisäksi viime vuonna siltä muljahti kahteen kertaan jalka sen verran pahasti että parantelemiseen meni pari-kolme viikkoa.

Tässä vielä "loppukevennyksenä" mun mielestä ihan hauska pääkuva Justuksesta. Me jatkamme nyt synttäripäivän viettoa herkkujen parissa ;-)