Jaahas, se olis sitten ylihuomenna jo maaliskuu. Tänä vuonna on kyllä ollut ihana, kunnon talvi ja paljon lunta ja sopivasti pakkasta! Vähän kyllä hirvittää että miten märkää ja loskaista on sitten kun noi lumikasat lähtevät tuosta sulamaan -toivotaan, että juhannuksena kesä on sitten muuttunut jo vähälumiseksi 

Justuksen kanssa käytiin eläinlääkärissä muutama päivä synttäreiden jälkeen ihan vaan rokotusten merkeissä. Samalla tietenkin eläinlääkäri kävi koiran läpi eikä mitään huomautettavaa ollut, vaan Justus on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Ihanaa Sydän ja keuhkot kuulostivat kuuntelussa normaalilta, silmät ja korvat olivat puhtaat. Sopivan hoikassa kunnossakin Justus oli ja lihaksiakin löytyi, vaikka omasta mielestäni sen lihaksisto ei ole viime kesän sairasteluiden ja sen tuoman liikkumattomuuden myötä palautunut entiselleen. Furunkuloosi ei ole nyt palannut, mutta molempiin tassuihin on jäänyt musta täplä joka kuulemma on merkkinä siitä että siellä on ollut paha tulehdus. Toivotaan että mokomasta vaivasta oltaisiin päästy lopullisesti eroon!

Viime viikonloppuna olimme kyläilemässä siskoni luona, jossa Justusta kovasti odotti kylään kolme lasta. Ilta sujui kaikinpuolin mainiosti ja Justuksesta on riittänyt puhetta vielä kuluneella viikollakin. Santtu 3,5-vee tutki Justusta tarkasti ja teki isoja havaintoja: "Justuksella on kynsi! Justuksella on häntä!"  Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että Ilona, joka on pelännyt ja arastellut Justusta, tottui nyt hyvin äkkiä Justukseen ja kävi silittelemässä ja halailemassa Justusta niin kuin olisivat aina olleet parhaita kaveruksia!

Lenkit meillä on keskittynyt ihan vaan tähän meidän kotimaisemiin, ollaan edelleen yritetty välttää hankia ja täällä Martinlaaksossa on ollut ilo kulkea kun kadut on niin hyvin aurattuja. Justus tykkää kovasti kantaa suussaan jotain ja tehdä "metsurin töitä" eli pilkkoa keppejä palasiksi ja nyt se on ollut vähän orpona kun keppejä ei oo lumen alta kauheasti löytyny. Itseäni vähän hymyilyttää välillä kun se on ollut niin onnellinen löytäessään jonkun pienenpienen oksan tai ohuen risun, siitä on riittänyt riemua  Jotain toko-juttujakin ollaan lenkkien lomassa tehty ja ihan hyvin ne tuntuu olevan Justuksella muistissa. Pari tunnarikapulaa olen onnistunut hukkaamaan hankeen kun olen käyttänyt niitä noutokapuloina ja heitto on sitten (yllättäen ) suuntautunutkin jonnekin ihan muualle kuin piti. Onneks me ei olla yritetty kisata pk-puolella, tuloksia vois olla vaikeeta saada kun ohjaaja ei osais heittää kapulaa A-esteen yli...