Kotiuduttiin joku aika sitten Mevetistä ja hyvillä mielin päästiin palaamaan kotiin  Eläinlääkäriin suunnattiin koska Justus on viimeisen kolmen viikon aikana ajoittain ontunut toista takajalkaansa, tai oikeastaan sillä on askel vähän niin kuin sotkeentunut ja sitten se on nostanut takajalan ylös. Välillä se on jatkanut matkaa ihan normaalisti, välillä sekava askellus on jatkunut muutaman askeleen ja sitten liike palautuu normaaliksi. Tätä ei ole tapahtunut joka lenkillä eikä edes joka päivä, mutta useamman kerran kuitenkin. Toinen mietityttänyt asia oli sitten perjantain könkkääminen ja lihasjumit.

Ensin kävimme ulkona sen verran että juoksutin Justusta siellä, liikkeet olivat ahtaat niin kuin aina mutta muuten puhtaat. Sisällä sitten eläinlääkäri kävi Justuksen läpi, paineli, taivutteli ja koputteli vasaralla Mua on vähän huolestuttanut että onko sen vasemman jalan tunto/hermot tai jotain ihan ok, koska välillä tuntuu että se jalka liikkuu jotenkin oudosti. Sen suhteen huoli oli kuitenkin turhaa, tuntoa löytyi ja refleksit pelasivat niin kuin pitääkin. Selkää painellessa alku näytti hyvältä, mutta kun päästiin ristiselkään niin Justus rupesi reagoimaan paineluihin. Ei pahasti, mutta se halusi päästä tilanteesta pois astumalla eteenpäin. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että siellä saattaa olla jotain luustomuutoksia tai sitten ihan vaan jotain lihaskipuja, mutta koska hoito on sama molemmissa tapauksissa, niin kuvausta ei ainakaan toistaiseksi tarvita.

Seuraavaksi siirryttiin etuosaan ja sieltä löytyi jumittavat lihakset, pään kääntäminen oikealle oli edelleen epämiellyttävää. Syyksi epäiltiin jonkinlaista venähdystä.

Mitään vakavaa ei siis löytynyt, mutta kuitenkin jotain eli en mä ihan ole vaan kuvitellut että kaikki ei ole kunnossa. Hoidoksi saatiin tällä erää kahden viikon Rimadyl -kuuri, lenkkeillä saa ihan normaalisti kunhan ei mitään isoja riehumisia. Jatkossa sitten suositeltiin fysioterapiaa ja meistä taitaakin sitten tulla Niinan kanta-asiakkaita 

Vähän mä arvelinkin että kyse ei ole mistään vakavasta, mutta kyllä silti jännitti ennen eläinlääkärireissua. Just yhtenä iltana katselin kun Justus nukkui keskellä olohuoneen lattiaa ja ajattelin että miten tuollainen karvakasa voikin olla niin rakas Sellainen se on, mamman oma Rakkaus.