Täällä eletään nyt jännittäviä hetkiä, sillä Justus menee keskiviikkona neurologin tutkittavaksi. Sain sille viime viikolla peruutusajan fysioterapeutille Eläinsairaala Aistiin ja torstaina vein Justuksen sinne tutkittavaksi. Ensin kävimme liikuttamassa Justusta ulkona, juoksutin sitä ensin suoraan, sitten mun ympäri molempiin suuntiin ja lopuksi taas suoraan niin että fysioterapeutti veti Justusta hännästä sivullepäin. Tämä aiheutti Justukselle ongelmia ja se kompuroi takaosallaan siihen suuntaan mihin vedettiin, mikä ei ole normaalia. Sitten mentiin sisään jossa koira kopeloitiin läpi sekä seisten että makuulla. Fysioterapeutti totesi Justuksen olevan haluton taivuttamaan kaularankaa sekä oikealle että vasemmalle ja se myös vastusteli kaularangan taivuttamista ääriasentoon molempiin suuntiin. Selkäranka oli ok eikä se aristanut myöskään ristiselkää. Sen sijaan se aristi kylkiluiden joustoa ja myös jotain lihaksia siinä kyljessä. Takajalan taivutteluissa oli jotain erikoista jännittyneisyyttä ja oikea takajalka ei reagoinut tassun kääntämiseen oikein, vaan tassu pysyi väärässä asennossa kohtalaisen pitkään.

Olin toivonut fysioterapeutilta hyviä uutisia eli jotain kunnon jumeja jotka poistuisivat hieronnalla ja/tai liikunnalla ja harjoituksilla, mutta fysioterapeutti suositteli kunnon tutkimuksia, sillä Justuksen oireet ovat hänen mielestään selkeästi hermostollisia. Onko kyse sitten esim. välilevynpullistumasta tai kasvaimesta tai jostain ihan muusta, sitä hän ei lähtenyt arvailemaan. Hän kuitenkin sanoi että jos Justuksella ei olisi ollut tuota kovaa kipukohtausta ja nyt etupään ontumista, hän ei olisi suositellut neurologin tutkimusta, mutta nyt hän ei uskalla lähteä hoitamaan Justusta ennen kuin tiedetään mistä kipukohtaus on johtunut. Hän sanoi myös että Justus on hyvässä kunnossa 9-vuotiaaksi hovawartiksi, mikä tietenkin lämmitti mieltä ikävämpien uutisten jälkeen. Saimme onneksi ajan neurologille heti ensi viikon keskiviikoksi, joten sitten pitäisi selvitä mikä Justusta vaivaa.

Mulla meni koko ilta fysioterapian jälkeen itkiessä, neurologin tutkimukset ja hermostolliset oireet kuulostavat jotenkin niin pahalta. Kun nyt tällä hetkellä katson Justusta niin tuntuu vaikealta uskoa että sillä olisi jotain pahoja terveysongelmia, se syö hyvin, on pirteä ja iloinen ja liikkuu ihan hyvin. Viime viikonloppuna käytin sen vähän pitemmällä lenkillä (kuitenkin alle tunti) sekä perjantaina että sunnuntaina ja molempien jälkeen Justus kuitenkin oireili, perjantaina se vaikutti vähän jäykältä ja sunnuntaina se ontui etupäätä. Ontuminen meni ohi parissa päivässä ja nyt Justus on ollut oma itsensä, hihnaakin se on intoutunut vetämään useammallakin lenkillä. Oikea takajalka ei ihan toimi normaalisti, mutta on välillä parempi kuin sitten toisilla lenkeillä. Olen myös tehnyt sitä tassun kääntämistä kotona ja kyllä se nyt sen tassun kääntää kutakuinkin niin kuin pitääkin. On kyllä mielenkiintoista tietää mitä vikaa siitä löytyy. Jännittää ja pelottaa ihan kauheasti enkä toivo mitään niin paljon kuin että vaivat on joko hoidettavissa tai että niiden kanssa pystyy elämään.