Täällä vietetään lomaa kesäisissä ja muutenkin ihan mukavissa tunnelmissa, Justuskin vaikuttais voivan ihan hyvin! Toisin oli viime viikon maanantaina...

Olin silloinkin vapaalla ja sen kunniaksi kävimme aamupäivällä tekemässä tunnin lenkin vähän vaativammassa maastossa (mäkiä ja epätasainen alusta). Justus oli oikein reipas eikä lenkki tuntunut mitenkään olevan sille liikaa. Iltapäivällä tehtiin sitten toinen remmilenkki, noin puoli tuntia ja kaikki oli edelleen hyvin. Illan vietin Oulunkylässä hoffien luonnetestiä katsomassa ja kun kotiuduin sieltä, huomasin heti että Justus on taas jotenkin jäykkä. Lähdin viemään sitä lenkille ja siellä se liikkui ihan hyvin ja kävi kakalla ja nosti koipea. Kun palasimme kotiin, Justus ei enää päässytkään makuulle. Se yritti pari kertaa, mutta nousi nopeasti takaisin ylös laskeuduttuaan jonkin verran alaspäin. Tässä vaiheessa mä huolestuin jo sen verran että soitin isälleni, että voisiko hän tulla yöksi meille, ihan siltä varalta että jos joudutaan lähtemään yöllä eläinlääkäriin. Soitin myös päivystävälle eläinlääkärille ja selitin tilanteen ja edellisviikolla saadun diagnoosin. Sieltä käskettiin tarkkailla tilannetta ja mitata kuume, koska epäilivät että oireet voisivat johtua jostain muusta kuin lihasjumeista. Kuumetta ei ollut, joten jäin tarkkailemaan tilannetta. Justus istui ja läähätti, läähätti ja istui. Ja oli selkeästi kipeä. Jälleen se yritti pariin otteeseen käydä makuulle, mutta ei onnistunut. Se ei juurikaan liikkunut ja kun se liikkui, oli selkä ihan köyryssä ja koira muutenkin jotenkin ihan kasassa. Yritin tunnustella sen vatsaa kun mielessä kävi hoffeillakin esiintyvä vatsalaukunkiertymä, mutta vaikka vatsa oli ehkä hieman pinkeä niin Justus ei kuitenkaan mitenkään arastellut vatsan painelua ja se myös sekä söi että joi. Sen sijaan se ulahti kun painoin lihaksia oikean lavan läheltä. Olin antanut sille illalla normaaliannoksen Rimadylia ja jossain vaiheessa päätin antaa vielä yhden tabletin, josko se sitten helpottaisi tilannetta.

En tiedä helpottiko tuo, mutta suunnilleen kolmen aikoihin aamulla sain vihdoin Justuksen makuuasentoon. Istuin itse makuuhuoneen lattialla risti-istunnassa ja Justus tuli istumaan viereeni, josta sain "kaadettua" sen kyljelleen syliini. Justus oli tässä vaiheessa jo tosi väsynyt ja kun se lopulta oli makuulla sylissäni, se painoi päänsä jalkojani vasten ja rupesi nukkumaan. Siinä minä sitten istuin 40 kiloa koiraa sylissäni eikä tullut mieleenkään nousta ylös tai vaihtaa asentoa.

Varmaan toista tuntia kului noin, sitten Justus vaihtoi itse asentoa niin että pääsin liikkumaan ja kävin lattialle nukkumaan sen viereen. Tässä vaiheessa lattian kovuus ei tuntunut missään, tarkkailin vaan toisella silmällä koiran nukkumista.

Aamulla Justus oli melkein normaali. Aamun pissalenkillä siitä ei juuri huomannut mitään outoa ja kun tulimme kotiin, se kävi makuulle ilman mitään ongelmia. Olin ajatellut että vien sen heti aamusta Mevetin päivystykseen, mutta koska kaikki oli hyvin, päätin odottaa iltapäivään jolloin Justuksen omalla lääkärillä oli puhelinaika. Hän oli sitä mieltä, että aamun lenkki oli sitten ollut liian rankka tai liikunta oli ollut vääränlaista Justuksen tämänhetkiseen ongelmaan. Nyt ohjeeksi tuli vähentää liikuntaa ja jatkaa Rimadyl-kuuria vähän pitempään. Eläinlääkäri kirjoitti myös reseptin vahvempaa kipulääkettä, jonka pitäisi laukaista lihasjännitys jos vastaavanlainen kipukohtaus (tai mikä ikinä se olikaan) uusisi.

Loppuviikon olimmekin sitten vanhempieni luona, koska en halunnut jättää Justusta yksin vaikka sillä ei sen maanantai-illan jälkeen ollutkaan mitään oireita. Mitään erikoista ei ole tähän päivään mennessäkään ilmennyt, joten täytyy toivoa että tuo kohtaus jäi ainoaksi. Olen sitä mieltä, että jostain lihaskrampista tai -jumista siinä oli kyse, mutta ihan varma en tietenkään voi olla.

Nyt ollaan sitten tehty lyhyehköjä, rauhallisia lenkkejä. Justus on ollut oikein reipas ja näkee, että sillä alkaisi olla tekemisen halua. Hoffihepulikin on ollut lähellä pari kertaa, mutta en uskalla yhtään päästää sitä juoksemaan, kun tuntuu että vauhdikkaampi laukkaaminen edesauttaa sitä takajalan "nykimistä". Hierojalle mennään kun kipulääkekuuri on ohi eli näillä näkymin ehkä ensi viikon loppupuolella. Toivotaan että niiden hoitojen jälkeen Justus on entistä ehompi ja jatkossa blogiin on kirjoitettavana mukavampia uutisia!