Keskiviikkona vein Justuksen Aistiin neurologin tutkittavaksi. En muista että olisin koskaan aikaisemmin jännittänyt eläinlääkärikäyntiä noin kovasti, suu oli ihan kuiva eikä ruoka maistunut ennen lääkärikäyntiä.

Tutkimukset aloitettiin liikuttamalla Justusta ulkona. Kävelytin sitä edestakaisin pari kertaa ja eläinlääkäri totesi koiran liikkuvan ihan hyvin. Hän kuitenkin kysyi että olenko huomannut Justuksen pitävän päätään hieman vasemmalle kääntyneenä. No enpä ollut moista huomannut. Sitten siirryttiin sisätiloihin ja ruvettiin kopeloimaan Justusta läpi. Mitään kiputiloja ei löytynyt ja nyt pääkin kääntyi kutakuinkin normaalisti kaikkiin asentoihin. Ainoa poikkeava löydös oli jo etukäteen tiedossa ollut oikean takajalan asentotunnon heikkous. Eläinlääkäri ehdotti että aikaisempien oireiden takia koiralta kannattaisi ottaa röntgen- ja magneettikuvat sekä selästä että etuosasta. Samalla otettaisiin verinäytteet, joita Justuksesta ei ole koskaan otettu vaikka koira on jo 9-vuotias. Justuksen nukahdettua rauhoittavaan piikkiin jätin sen Aistiin tutkittavaksi ja sieltä luvattiin soittaa kun tutkimukset ovat ohi, noin kolmen tunnin kuluttua.

Voitte uskoa että ne olivat piinaavat kolme tuntia! Kun puhelin vihdoin sitten soi, siellä oli Aistissa pieneläinhoitajana työskentelevä ystäväni, joka kertoi heti että kaikki on hyvin eikä Justuksesta ole löytynyt mitään isompaa, mutta eläinlääkäri kertoisi lisää kun tulisin hakemaan koiraa. Huh sitä helpotuksen määrää!!!

Eläinlääkärin kanssa kävimme sitten läpi Justuksesta otetut kuvat. Kuvat paljastivat parissa kohdassa lievän välilevynpullistuman ja lievän spondyloosin, mutta löydökset olivat niin lieviä että ne eivät aiheuta mitään ongelmia. Lonkkien vääntely oli Justuksen mielestä epämukavaa, mutta röntgenkuvissa lonkat olivat erinomaiset. Verinäytteet olivat ok ja yleiskliinisen tutkimuksen mukaan kaikki on normaalisti. Yhteenvetona eläinlääkäri sanoi että "sinulla on koira joka on terve ja hyväkuntoinen". Takajalan alentunut asentotuntoreaktio on todennäköisesti seurausta joko jostain vanhasta traumasta tai verenkiertohäiriöstä (lievä halvaus siis). Hoffeilla esiintyvän DM-sairauden (degeneratiivinen myelopatia) eläinlääkäri mainitsi myös, sanoi että sitä ei täysin pysty sulkemaan pois mutta hänen mielestään se ei ole todennäköinen, koska oireet ovat näin selvästi vain toisessa takajalassa. Jos kyse on DM:stä, niin ainakin tauti on sitten täysin alkuvaiheissaan. Joka tapauksessa hoidoksi suositeltiin fysioterapiaa ja ylirasitusta tulisi välttää.

Itku pääsi helpotuksesta kun pääsin tokkuraisen Justuksen kanssa kotiin. Olin jo ehtinyt miettiä ja pelätä monenlaista, joten oli kyllä tosi huojentavaa kun mitään ei löytynyt. Toisaalta kipukohtauksen syy jäi edelleen arvoitukseksi eikä takajalan oireiluunkaan saatu selvää syytä, mutta niiden asioiden kanssa elää kyllä. Jalka on ajoittain paljonkin parempi ja se kuitenkin toimii, Justuksellahan ei ole ongelmia esim. portaiden kulkemisessa tai hyppäämisessä. Se ei vaikuta myöskään lainkaan kivuliaalta. Nyt lähdemme sitten lisäämään lenkkien pituutta ja kuntouttamaan takajalkaa ja ennen kaikkea nauttimaan kesästä!