Eipä ole tullut taas päivitettyä blogia vaikka jotain kirjoitettavaakin olisi ollut. Mulla oli netti pimeänä reilu pari viikkoa, mutta nyt toimii taas kun ostin uuden modeemin.

Mitähän meille nyt sitten kuuluu... lunta ainakin riittää! Ja se on Justuksen kannalta tosi hyvä homma, sillä lumisillä teillä se ei tarvitse tossua jalkaan ja askel on alkanut normalisoitumaan. Ongelma ei toki ole mihinkään kadonnut, mutta nyt kynnet pysyvät kunnossa eikä Justuksen tarvitse sen takia ontua. Martinlaaksossa teiden auraus on hoidettu tosi hyvin enkä muista että yhtenäkään aamuna olisi tarvinnut kahlata kinoksissa. Lihaksillehan lumessa tarpominen tekisi hyvää, mutta Justuksen kanssa on vältettävä liikarasitusta joten pysyttelemme suosiolla poissa näistä hangista.

Tuossa reilu kuukausi sitten Justuksen jalka meni yht'äkkiä kesken lenkin huonommaksi, jalka jäykistyi ja eikä liikkunut normaalisti, vaan Justus veti jalan aina toisen vierelle ja taas otti askeleen ja raahasi huonon jalan rinnalle jne. Seisoessa jalka jäi ihan kummallisesti taakse ja kotipihassa tuntui että Justus ihan raahautui kotiin. Sisällä se kuitenkin käveli melkein normaalisti ja kykeni hyppäämään sohvalle. Iltapissatuksella liikkuminen oli taas vaikeaa ja kävin kokeilemassa miten siltä sujuu pienten portaiden nouseminen -ei sujunut. Ihan kuin se ei olisi oikein hahmottanut huonoa jalkaa ollenkaan. Tässä vaiheessa aloin taas tuntea hienoista paniikkia, mutta seuraavana aamuna tilanne oli taas jo paljon parempi eikä portaissakaan ollut mitään ongelmaa. Jalan asento oli kuitenkin jotenkin muuttunut, kun aikaisemmin tassu taittui niin että kynnet rappasivat maata, nyt koiran jalka ja tassu olivat jotenkin jäykkänä niin, että tassun pohja laahasi maata. Tassu kääntyi myös liikkeessä selkeästi ulospäin.

Varasin jälleen ajan Aistiin, kun näytti siltä että jalka on pysyvästi huonompi kuin aikaisemmin. Tossua tarvittiin jokaisella lenkillä, edes vartin pissalenkkiä ei voinut tehdä ilman tossua. Aistissa Justusta taas väänneltiin ja käänneltiin ja liikuteltiin ja lopputulos oli sama kuin aikaisemminkin: ei voida sanoa mikä koiraa vaivaa. Eläinlääkäri olisi halunnut tutkia Justuksen tarkemmin (magneettikuvat, röntgenkuvat, lihassähkötutkimus, verikokeet), mutta sanoin että mun pitää miettiä asiaa. Justus oli kuitenkin röntgen- ja magneettikuvattu kesäkuussa eikä mitään löytynyt, joten olisiko todennäköistä että nytkään löytyisi mitään? Eniten mua huolestutti kuitenkin se, että tutkimukset kestäisivät sen verran pitkään, että Justus joutuisi olemaan nukutettuna jopa neljä tuntia. Justuksella on joskus ollut ongelmia heräämisen kanssa ja sillä alkaa olla ikää, joten en mielellään antaisi nukuttaa sitä jos ei ole pakko. Sovimmekin, että tarkkailemme tilannetta parin viikon ajan ja jos Justuksen kunto ei parane, tehdään tutkimukset.

No, Justuksen tilanne ja kunto ovat koko ajan parantuneet, joten tällä erää en sitä vie tutkittavaksi. Jos jalka menee huonommaksi, niin sitten, mutta tällä hetkellä koira liikkuu suht hyvin ja se on reipas ja iloinen eikä sillä ole kipuja. Itse asiassa siitä ei aina ihan heti uskoisi että se täyttää helmikuussa kymmenen, kun se lenkillä hyppii mun hanskojen perään ja viskoo risuja ilmaan.

Viikko sitten olimme muutaman päivän minilomalla Someron vuokramökillä ja oli kyllä mukava viikonloppu. Justus sai touhuta pihalla vapaana ja kuljetella saunapuita. Mökin huoltaja toi sille pari peuranluuta jotka olivat Justuksen mielestä niiiin herkullisia, valitettavasti vain sillä meni heti vatsa sekaisin vaikka yritin antaa luuta pureksittavaksi vain vähän kerrallaan. Somerolla oli lunta vain kymmenisen senttiä, joten siellä oli helpompi ulkoilla aurattujen teiden ulkopuolella. Oli muuten ensimmäinen kerta kun siellä oli lunta, vaikka olemme olleet mökillä talvisaikaan pari kertaa aikaisemminkin.

Marraskuun puolivälissä kävin Purina-areenalla katsomassa agilitykisoja ja moikkaamassa Jukkaa ja Ritvaa, joka osallistui kisaan Nassen kanssa. Nämä oli ensimmäiset agilitykisat joita kävin katsomassa ja mikäs siinä katsellessa kun Ritva ja Nasse korkkasivat luokkavoiton ja menolipun kakkosluokkaan, jee! Onhan se vauhdikas laji ja yleisöystävällinen, mutta mulle taitais olla vähän turhan vauhdikasta se meno ;-) Justuksen Juttu-sisko oli Nassen matkaseurana ja oli kiva nähdä sitäkin pitkästä aikaa. Pakko se vaan on myöntää että ei sisarukset ole enää mitään nuorukaisia, mutta toivotaan että vanhuusvuosia olisi edessä vielä useampia!

Että tämmöistä. Joulua odotellaan vaikka joulufiilis onkin vähän kadoksissa. Toivotamme kuitenkin kaikille mukavaa joulun odotusta!