Kesäkuun alun eläinlääkärikäynnin jälkeen elämä on soljunut eteenpäin tasaiseen tahtiin ilman mitään erityisiä tähtihetkiä tai pohjanoteerauksia. Justus on voinut kohtalaisen hyvin, joskin parina päivänä (kuten tänään) olen antanut sille kipulääkkeen kun olen katsonut koiran sitä tarvitsevan. Ihan normaalissa lenkkitahdissa emme vielä ole, mutta kun Justus on ollut kunnossa olen tehnyt sen kanssa 1-2 reilun puolen tunnin lenkkiä ja 1-2 pissatuslenkkiä päivässä. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä että Justus ei saa tuon enempää liikuntaa päivässä, mutta pitäisi vaan osata itse ajatella että se ei kuitenkaan ole edelleenkään ihan kunnossa. Asvaltilla Justus monesti liikkuu vähän huonommin kuin pehmeämmällä alustalla, joten yritän mahdollisimman paljon lenkittää sitä hiekkateillä ja nurmikoilla, metsässäkin ollaan käyty.

Meiltä on vain alle 10 minuutin matka Pitkäkoskelle ja sinne olenkin ajellut nyt useamman kerran viikossa. Aikaisemmin teimme siellä yleensä aina saman 6km lenkin, mutta nyt olen suunnannut useimmiten pienemmille poluille joen varteen. Eipä heti uskoisi että Kehä kolmosen sisäpuolella pääsee lenkkeilemään tälläisissä maisemissa...

Kuluneen viikon maanantaina sain vihdoin toteutettua "operaatio koiranpesun". Justus on kurakeleillä maailman helpoin pestävä, avaan vain kylpyhuoneen oven ja sanon "suihkuun" ja Justus menee suihkun alle istumaan. Siitä sitten suihkutan ensin mahaa ja etujalkoja, sitten pyydän sen seisomaan ja suihkutan lisää mahaa ja takajalat. Sen sijaan koko koiran pesu ei ole Justuksen mielestä yhtään kivaa ja kun rupean tyhjentämään kylpyhuonetta suihkua varten Justus alkaa mulkoilla mua siihen malliin että "älä kuvittelekaan että mä tulen sinne vapaaehtoisesti". Tällä kertaa se kuitenkin tuli kylpyhuoneeseen pienestä käskystä, oli vissiin itsekin sitä mieltä että on pesun aika 

Toissailtana, tai oikeastaan yönä, meillä oli pienoinen punkkiepisodi. En saanut nukuttua kun oli niin kuuma ja vielä puoli kahden aikaan yöllä olin hereillä ja rapsuttelin Justusta ja käsi osui johonkin "ylimääräiseen", jonka tajusin heti punkiksi. Pakkohan se oli alkaa poistamaan punkkia siihen aikaan yöstä. Ensin meni hetken aikaa kun etsin punkkipihtejä, löytyihän ne viimein. Sitten etsimään punkkia Justuksen rinnasta, ei mikään ihan helppo tehtävä kun karvaa on ihan riittävästi. Punkki löytyi, pihdit ympärille ja irroittamaan punkkia. Ei onnistu. Sitten Justuksen puhtaat, kiiltävät, liukkaat karvat putoilevat punkkikohdan päälle ja kadotin punkin. Etsin sen uudelleen, yritän pitää karvoja poissa, yritän vääntää punkkia irti. Ei onnistu. Kello alkoi olla kaksi, alkoi jo vähän hermostuttamaan. Uusi yritys. Jostain syystä punkki ei vaan lähde irtoamaan vaikka sain pihdit punkin ympärille. Helvata sentään... Loppujen lopuksi oli pakko irroittaa punkki käsin keittiöpaperin avulla. Toivottavasti kovin isoa osaa ei jäänyt ihoon. Muutamaa päivää aikaisemmin ostetut punkkimyrkyt laitoin Justuksen lapojen väliin saman tien, toivotaan että oli ensimmäinen ja viimeinen punkki tälle kesälle!