Meillä on viimeiset kolmisen viikkoa eletty enemmän tai vähemmän murheellisissa tunnelmissa, kun Justuksen kunto kääntyi äkillisesti huonommaksi. Siihen saakka olimme vielä pystyneet tekemään reilun puolen tunnin lenkkejä vähintään kahdesti päivässä, mutta yhdellä lenkillä tapahtui sitten jotain, jonka jälkeen Justus on ollut selkeästi aikaisempaa huonompi :( Olimme jo lähestymässä kotia, kun Justus kyykistyi kakalle ja sen jälkeen tuntui että sen takapää ei oikein noussut ylös, vaan selkälinja laski ja takajalat alkoivat levitä. Loppumatka olikin melkoista hoipertelua eikä Justus kotonakaan liikkunut kovin hyvin. Tämän jälkeen vähensin lenkkien pituutta varttituntiin, mutta siltikin Justus näytti tältä kun saavuimme kotipihaan:

Kotona se laahasi oikeaa takajalkaa poikkeuksellisen paljon. Sillä on myös muutaman kerran päässyt kakka sisälle ilman että sillä olisi ollut ripuli, joten pidätyskyky on jotenkin huonontunut sekin. Olin juuri ennen tätä varannut Justukselle eläinlääkäriajan Aistiin, jotta eläinlääkäri voisi arvioida olisiko akupunktiosta apua Justuksen vaivoihin. Lääkäriajan lähestyessä tiesin kuitenkin että tässä tutkitaan nyt taas vähän vakavampaa asiaa ja tilanne oli niin paha, että pelkäsin jo että Justus ei välttämättä tule eläinlääkäristä enää kotiin

Aistissa Justuksen tutki neurologi Mindaugas Rakauskas, joka on nähnyt ja tutkinut Justuksen kahdesti aikaisemminkin. Justusta taas väänneltiin ja käänneltiin joka suuntaan ja olin ylpeä siitä miten nätisti Justus antoi kaiken tämän tapahtua. Kun lääkäri sitten ehdotti lisätutkimuksia, koska hän ei pystynyt yhtään arvelemaan missä vika voisi olla, suostuin tähän ja Justus jäi Aistiin tutkittavaksi. Taas odoteltiin monta piinaavaa tuntia ennen kuin tuli soitto että Justuksen voi hakea kotiin. Justukselle tehtiin varjoainekuvaus ja aivoselkäydinnestetutkimus, mutta niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Koska Justuksesta ei ole löytynyt mitään vikaa mikä selittäisi sen oireet, eläinlääkäri(t) päätyi(vät) siihen, että kyseessä on DM. Netistä lukemani perusteella Justuksen oireet ovat hyvin tyypillisiä DM-oireita yhtä seikkaa lukuunottamatta. Justuksella nimittäin toinen jalka ei edelleenkään juuri oireile, vaikka nyt on havaittavissa siinäkin jalassa lievää asentotunnon puutetta (kun tassun käänsi väärinpäin, Justus korjasi asennon ulkona mutta ei sisällä). Sen sijaan oikea takajalka alkaa olla melko tunnoton, minkä vuoksi Justus ei käytä jalkaa eikä pidä painoa jalan päällä. Jalka jää myös toisinaan todella kummallisiin asentoihin, mutta koska tuntoa ei ole niin asennot eivät tuota sille kipua.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen Justuksen vointi oli todella heikko, se oli koko illan melko pökkeroinen eikä oikein kyennyt nousemaan ylös. Yöunet jäivät vähiin, kun piti koko ajan vahtia Justuksen olemista. Aamuyöllä neljän aikaan se nousi ensimmäisen kerran itse ylös ja liikkui muutaman askeleen ja sen jälkeen mäkin uskalsin nukahtaa hetkeksi. Isäni tuli vahtimaan Justusta työpäiväni ajaksi ja ilokseni kuulin että Justuksen vointi oli parempaan päin. Edistystä tapahtui koko ajan ja kolme päivää eläinlääkärikäynnin jälkeen Justuksen vointi oli aika lailla sama kuin ennen lääkärikäyntiä. Niskassa oleva karvaton läntti jäi muistoksi rankoista tutkimuksista.

Tämän viikon maanantaina (21.päivä) ajoimme Justuksen kanssa Pitkäkoskelle lenkille, kun ajattelin että siellä ei ole liukasta ja Justus saisi vähän haistella vieraita hajuja. Lenkki venyi parin lepotauon kanssa yli puoleksi tunniksi ja jälkeenpäin sain havaita että se oli ihan liikaa. Tiistaina Justus liikkui taas tosi huonosti, selkälinja lähti laskemaan tosi nopeasti ja kotona se vaan raahasi huonoa takajalkaa perässään. Keskiviikkoaamuna liikkuminen oli jo niin huonoa että tein jo päätöksen, että tämä on tässä, koiraa ei enää kiusata vaan se pääsee sateenkaarisillalle. Töissä joku kysyi Justuksen vointia ja minä romahdin ihan täysin Illalla kotiin tullessani Justus olikin paremmassa kunnossa ja teki varttitunnin lenkin ilman takaosan valumista. Muuta ei tarvittu, kun aamuinen päätös oli peruttu -kyllä me vielä katsomme mihin tilanne kehittyy! Tuon jälkeen Justus on tehnyt 15-20 minuutin lenkkejä ja takaosa on pysynyt ylhäällä. Se on oma reipas, iloinen ja leikkisä itsensä, aina valmis lenkille ja pientä riehumisen yritystäkin on tapahtunut.

Kuten aikaisemminkin on todettu, nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mikä koiran vointi on milloinkin. Mulle tämä on ollut henkisesti todella raskasta ja itku on ollut todella herkässä. Kyllähän mä koko ajan teen mielessäni luopumistyötä, mutta eipä se taida yhtään helpottaa siinä vaiheessa kun luopumisen aika tulee. Nyt yritän kuitenkin nauttia siitä ajasta mikä Justuksen kanssa on vielä jäljellä ja mikäs siinä nauttiessa kun toinen on niin söpö