Aurinko paistaa ja lämpötila kipuaa yli kymmenen asteen, kevät on tosiaankin täällä! Mieli tekisi lähteä pitkälle kunnon lenkille, mutta Justuksen kanssa ne ajat ovat valitettavasti historiaa. Kuluneiden viikkojen aikana Justuksen vointi on ollut vaihteleva. Välillä sillä on hyviä päiviä, jolloin teemme kolme vartin lenkkiä päivässä (aivan, lyhyeksi on käyneet meidän lenkit) ja Justus on oikein iloinen, pirteä ja leikkisä. Välillä sitten on huonoja päiviä ja silloin itseänikin hirvittää katsoa koiran vaikeaa liikkumista ja ulkona käydään vain tekemässä tarpeet ja vähän haistelemassa hajuja. Onneksi noita huonoja päiviä on kuitenkin ollut sen verran vähän, että mitään lopullisia päätöksiä ei ole vielä tarvinnut tehdä.

Keskiviikkona 30.päivä tajusin, että Justus on silloin ollut kotona 10 vuotta! Juhlapäivän kunniaksi herkuttelimme mun äidin tekemällä pannukakulla, se maistui paremmin kuin hyvin sekä Justukselle että mulle

Justus on tosiaan välillä ihan riehaantunutkin, kun olen vienyt sen tuohon lähikentälle. Kävellessä Justuksen oikea takajalka ei yleensä oikein pidä, vaan se enemmän tai vähemmän raahautuu perässä. Laukatessa jalat menevät vähän solmuun, mutta ravi sujuu yleensä ihan mukavasti. Kentällä Justus on innostunut vähän laukkailemaankin ja kepit saavat kyytiä, se heittelee niitä ilmaan ja hypähtelee niiden perään. Välillä olen nauranut ääneen sen touhuja katsellessa, ihana nähdä että sillä kuitenkin on elämänilo tallella!